TRANSLATE

lauantai 15. helmikuuta 2014

Toteutuuko peruskoulun jälkeinen koulutustakuu?

Raaseporilaiset kasvattajat (HS mielipide 13.10.2013) huolestuivat koulujen
yhdistämisen kyseenalaisista "säästöistä".  Voidaan myös kysyä mikä on
peruskoulun "säästöjen" vaikutus koulutustakuuseen  uusissa yhdistetyissä
ammattioppilaitoksissa.

Lukioon siirtyvien nuorten koulunkäyntivaikeudet eivät yleensä näy
todistuksessa kuten ammattikouluun päätyvissä.  Arvosanoilla mitattuna
ammattikoulutusta ei arvosteta.  Monille "amis" on edelleen pakkorako, kun
peruskoulussa on ollut ongelmia. Motivaation puuttuessa lähtökohdat ovat
kehnot. Arviolta jo yli kolmannes uusista ammattikoululaisista vaatii
erilaisia tukitarpeita.

Koulutustakuu toteutuu hyvin niiden opiskelijoiden osalta, jotka ovat
olleet tehostetun tuen piirissä jo peruskoulussa. Näiden opintopolku ja
tukitarpeet on usein jo asiantuntijavoimin valmiiksi suunniteltu.

Väliinputoajia ovat peruskoulun "armo viitosella" läpäisseet. Useimmat
eivät tiedä, mitä heistä tulee isona. Motivaation lisäksi puuttuu
koulunkäynnin perusvalmiudet. Varsinkin hiljainen lapsi jää vaikeuksineen
huomaamatta. Vasta ammattikoulun lukiseulassa saattaa selvitä oppimisen
vaikeudet. Tähän voi kietoutua esimerkiksi kuulon tai näön ongelmat, sekä
sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmat.

Koulujen lakkauttaminen merkitsee myös keskeyttämisen vaaraa varsinkin nyt
kun ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja on siirretty suurempiin
oppilaitoksiin. Säästösyistä tiloja ja henkilökuntaa vähennettäessä
ryhmäkokoja on jouduttu kasvattamaan. Pääkaupunkiseudulla
asumiskustannukset estää monelta opiskelupaikan vastaanottamisen.

Vaikka "amikseen" pääsy on entistä helpompaa, myös eroamisesta on tehty
rutiinia. Pitää erota voidakseen vaihtaa vaikkapa saman oppilaitoksen
toiselle opintoalalle. Koulutustakuusta huolimatta monet nuoret eivät
edelleenkään hae ammatilliseen koulutukseen.

Säästöjen näkökulmasta onkin erikoista tuoda koulutusta entistä suurempiin
oppilaitoksiin, joissa opiskelu tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi, ja jopa
puolet opiskelijoista jää valmistumatta määräajassa. Eikö tulosta pitäisi
tehdä siellä, missä tuloksia saavutetaan, kuten perinteisissä
kyläkouluissa tai mallikkaissa  ammattikouluissa ruuhka- Suomen
ulkopuolella? *

Opetushallituksen ammattikoulutuksen johtaja Pasi Kankare ilmaisi
alkuvuodesta 2013 blogikirjoituksessaan**  epäilyn koulutustakuun
toteuttamisesta pääkaupunkiseudulla. Lukuvuoden ensimmäisen kvartaalin
jälkeen voidaan kysyä, mikä nyt on tilanne? Miten koulutustakuu on
toteutunut? Lasketaanko opetuksen tulos  lyhytnäköisinä säästöinä vai
pitkävaikutteisena laatuna?

Linkkejä:

mKL8DY/edit?usp=sharing


perjantai 17. tammikuuta 2014

Av-viestinnän yhteistyöpäivän esitykset verkossa

Audiovisuallisen viestinnän tutkintotoimikunta yhteistyöpäivän 
ohjelmassa 29.1.2014. oli aiheena tutkintojen uudistus, laatu, saatavuus.
Katso päivivän esityket oheisesta linkistä:

lauantai 11. tammikuuta 2014

Digitointi työllistää mutta koulutus puuttuu

Digitoinnin merkitys työllisyyteen ja kasvuun tulee hyvin esille yli­kir­jas­ton­hoi­ta­ja Kai Ekholmin (HS 24. 12.2013) ja Han­nu Saa­ren­maan (HS  4. 1.2014) mielipidekirjoituksissa.

Digitalisoituminen näkyy ympäristössämme ja arjessamme runsaampana kuin koskaan ennen. Tästä huolimatta digitointiin liittyvät työpaikat ovat suurelle yleisölle näkymättömiä, sillä töitä ei tehdä perinteisissä mediataloissa, joissa työvoiman tarve supistuu.  ”Väline on kadonnut, eikä viestiä ole” kuvaa osuvasti tilannetta toimittaja Minna Lindgren (HS 29.9.2013).

Nopeasti kasvava näkymätön ala on tallennetuotanto, johon myös kulttuuriperinnön digitointi kuuluu. Tallenteiden tarve kasvaa huimaa vauhtia. Kun koulutusta digitointiin ei ole ollut, useimmat työntekijät ovat itseoppineita ja toimivat mitä erilaisimmilla nimikkeillä. Tallennetuotantoa tekee akateemisten työttömien lisäksi muiden tehtävien ohella mm. vahtimestarit, vartijat, monistajat, digitoijat, arkistoijat, sihteerit ja painotuotantoassistentit.

Viestintäalan koulutustarpeesta on tehty monia selvityksiä, joissa media-alan työvoimatarpeen on laskettu pienenevän.  Tutkimukset koskee kuitenkin vain perinteisiä medioita painoviestintää, televisiota ja radiota. Digitoinnin tuomia uusia epätyypillisiä työpaikkoja ei ole osattu ottaa riittävästi huomioon. Tämä on johtanut siihen, että viestintäalan koulutusta on leikattu kaikilla tutkintoasteilla erityisesti pääkaupunkiseudun ulkopuolella, jossa monet uuden tyyppiset työpaikat sijaitsee. Opiskelijoista ei ole pulaa, sillä media-alalle hakijoita on ollut yli kymmenkertainen määrä.  

Alan koulutustarpeen on ottanut esille Opetushallituksen pääjohtaja Aulis Pitkälä blogikirjoituksessaan 30.9.2013, jossa hän toteaa: “Leikkausten sijaan pitäisi virittää keskustelua siitä, mihin koulutuksessa pitäisi panostaa enemmän. Tieto- ja viestintäteknologian hyödyntäminen opetuksessa ja oppimisessa on eräs tällainen aihepiiri. Suomen tulisi olla digitaalisten oppimisympäristöjen kehittämisen kärkimaita”.

Digitoinnin tarpeisiin suunniteltu Audiovisuaalisen viestinnän perustutkintoon kuuluva Tallennetuotannon osatutkinto valmistui vuonna 2012, mutta koulutuspaikkojen leikkaukset on vaikeuttaneet uuden koulutusohjelman käynnistämisen.  Tallennetuotannon osatutkinto tarjoaisi nuorisollemme väylän media-alalle ja koulutetulle työvoimalle uusia työtilaisuuksia. Koulutuspaikkojen vähentäminen merkitsee, että myös näyttötutkintoon valmistavaa koulutusta ja tutkintotilaisuuksia tarvitaan nyt yhä enemmän.