| Kuulutko niihin, jotka eivät osaa syödä palavereissa? Nyt olisi hyviä uutisia: palavereissa ei ole pakko panna suuhunsa mitään – eikä niissä ole pakko tarjota mitään! Muun muassa tämä käy ilmi kirjasta Toimistotyöläisen ruokapäivä, joka pureutuu työhyvinvointiin ja työkyvyn säilyttämiseen ravitsemuksen kautta. Äärimmäisen kiinnostava aihe! Mutta palataan ensin siihen palaveriin. Kello on yksitoista. Tuossa edessä on palaveripöytä, jolla monet tärkeät päätökset odottavat syntymistään. Pöydällä on paljon muutakin: kahvia ja teetä; karamelleja, muhkeita täytettyjä sämpylöitä, keksejä, hedelmiä. Otan kahvia. Sitäkin ihan turhaan, kun aamulla join jo ison kupillisen. Paljon puhumisen ja painavien asioiden keskellä kahvi kuivaa suuta. Palaveri etenee ja aika kuluu. Maha alkaa murista: on lounasaika. Mutta jättisämpylän syöminen ja omien näkökantojen perusteleminen eivät ainakaan minulta onnistu yhtaikaa. Neuvottelupöydässä on tahoja, joiden kanssa pitäisi pystyä kommunikoimaan asiallisesti ja arvokkaasti. Tuntuu kiusalliselta. Kuulevatko muut mahani murinan? Mitä jos tartun sämpylään mutta en saakaan syötyä sitä kauniisti? Annanko huonon vaikutelman itsestäni ja työnantajastani? Yhtä noloa on jättää tarjoomukset koskemattomiksi, kun ne kuitenkin on pöytään tuotu. Pois heittäminen ja tuhlaaminen aiheuttavat tunnontuskia. Mikä ongelmavyyhti pelkistä palaveritarjoomuksista! Ja niin tuttua monelle. Viisainta olisikin, että palavereissa ei tarjottaisi mitään ja että palavereja ylipäätään ei järjestettäisi lounasaikaan. Että annettaisiin ihmisten rauhassa nauttia lounas ruokalassa, ravintolassa tai taukohuoneessa. - Se nimittäin olisi kannattavaa sekä yritykselle että kansantaloudelle, kun oikein isolla pensselillä maalataan. Lisää ison pensselin ajatuksia löydät marraskuun muista uutuuskirjoistamme. Nautitaan huoneenlämpöisinä. Hanna Virusmäki kustannustoimittaja Talentum Pro | | | | | | | | |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Palaamme asiaan ja julkaisemme komenttisi.