TRANSLATE

perjantai 31. toukokuuta 2013

Tallennetuotanto kulttuuriperinnön säilyttämisessä

Vuoden 2013 alusta yritysten, säätiöiden ja yhdistysten arkistot on velvoitettu järjestämään omien tallenteidensa säilyttämisen osana suomalaisen kulttuuriperinnön tallentamista. Kulttuuriperinnön tallentamisesta on tähän asti vastannut julkinen hallinto. Tekniset ratkaisut tallennetuotantoon ovat olemassa, mutta koulutettu työvoima puuttuu. Tallennetuotannon osatutkinto varmistaa osaavan työvoiman suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttämiseen. 

Suo­mi liit­tyy Unes­con ai­neet­to­man kult­tuu­rin suo­je­le­mis­ta kos­ke­vaan yleis­so­pi­muk­seen tou­ko­kuussa 2013. Suo­je­lu­toi­men­pi­tei­siin kuu­lu­vat tun­nis­ta­mi­nen, tal­len­ta­mi­nen, tut­ki­mus, säi­lyt­tä­mi­nen, edis­tä­mi­nen ja vä­lit­tä­mi­nen ja el­vyt­tä­mi­nen. 

Tallennetuotannon tehtävänä varmistaa kulttuuriperinnön säilyminen tallentamalla uhan alaista kulttuuriperinnettä mm. av-medialle. Tarkoitus on taata tallenteiden pitkäaikaissäilytys ja jakelu. Lisäksi aiemmin heikosti säilyvälle medialle tallennettu av-aineisto pitää siirtää kestävälle medialle. 
Tallennetuotannon tehtävänä varmistaa kulttuuriperinnön säilyminen tallentamalla uhan alaista kulttuuriperinnettä mm. av-medialle. Tarkoitus on taata tallenteiden pitkäaikaissäilytys ja jakelu. Lisäksi aiemmin heikosti säilyvälle medialle tallennettu av-aineisto pitää siirtää kestävälle medialle. 

Tallennetuotannon tutkinnossa on tarkoitus kouluttaa tarvittavia laitteisto- ja ohjelmistoriippumattomia av-tallennusmedian ja av-arkistoinnin osaajia. Muutoin ei voida olla varmoja, että tukea arkistojen ylläpitoon on saatavissa vuosikymmenten päästä. Australiassa ja Uudessa-Seelannissa tallennetuotannon koulutuksessa tähän toiminnan jatkuvuuteen on kiinnitetty erityisesti huomiota. 

Tallennetuotannon tutkinnossa on tarkoitus kouluttaa tarvittavia laitteisto- ja ohjelmistoriippumattomia av-tallennusmedian ja av-arkistoinnin osaajia. Muutoin ei voida olla varmoja, että tukea arkistojen ylläpitoon on saatavissa vuosikymmenten päästä. Australiassa ja Uudessa-Seelannissa tallennetuotannon koulutuksessa tähän toiminnan jatkuvuuteen on kiinnitetty erityisesti huomiota. 


Aineettoman kulttuuriperinnön tallentaminen
Opetus- ja kulttuuriministeriön alaisen KDK-hankeen kirjastojen, arkistojen ja museoiden pitkäaikaissäilytystä koskevan raportin liitteessä kuvaillaan tallennetuotannon edellytyksiä. Yhteisen pitkäaikaissäilytysjärjestelmän kokonaiskustannukset olisivat 12 ensimmäisen toimintavuoden aikana 42 miljoonaa euroa. Kustannusarvio perustuu kahteen maantieteellisesti hajautettuun säilytyspisteeseen, tallennetuotantoon koulutettuun työvoimaan, aineistojen vastaanottoon, säilytykseen, käyttöön ja hyödyntämiseen.

Aineetonta kulttuuriperintöä tallennetaan digitaalisin av-menetelmin arkistojen, museoiden ja kirjastojen kokoelmiin. Tallennetuotannon kohteisiin kuuluu elävän kuttuurin lisäksi mm asiakirjoja, mediataidetta, digitoituja sanomalehtiä ja museoesineiden kuvauksia.

Yksikään media ei ole ikuinen. Kivi, savi ja paperi ovat kestäneet tuhansista satoihin vuosiin. Uudet mediat eivät ole osoittautuneet yhtä kestäviksi. Siksi uusille medioille tallennettua kulttuuriperintöä pitää siirtää tallennusvälineeltä toiselle. 

Tallennettava aineisto kasvaa jatkuvasti
Vuoden 2011 lopussa säilytettävää aineistoa Suomessa oli arviolta kymmenen miljoonaa asiakirjaa, miljoona valokuvaa, 100 000 äänitallennetta, 10 000 elokuvaa, 70 miljoonaa viitetietoa tai kirjastoluettelon nimekettä sekä 400 miljoonaa verkkoarkiston objektia. Digitaalisessa muodossa yhteensä noin 700 teratavua. Aineistojen määrä ja koulutetun työvoiman tarve kasvaa koko ajan.

Digitaalisia tallenteita pitää päivittää tiedostojärjestelmästä ja palvelinympäristöstä toiseen.  Tallennusvälineet, laitteet ja ohjelmistot ovat alttina sekä ympärisön uhille että sisäisille virheille. Tallennetuotannossa ei saa olla yksittäistä tekijää, jonka vahingoittuessa koko järjestelmä pettää. Tallennetuotannon täytyy toimia, vaikka tallennusvälineet, ohjelmistot, laitteistot ja työvoima vaihtuu.

Osaamisen päivittämistä tarvitaan
Tieteen tietotekniikan keskus CSC:lle on annettu tehtäväksi toteuttaa kulttuuriperinnön pitkäaikaissäilytykseen liittyvän tallennetuotannon säilöminen. Lakisääteisesti tallennettavien kulttuuriperintöaineistojen säilytys merkitsee käytännössä asiakirjojen, dokumenttien ja erilaisten av-aineistojen digitalisointia tietotekniikan avulla muistimediaan satojen vuosien ajaksi. Esitetylle toimintamallille keskeistä on luotettavuus, kustannustehokkuus ja asiakaslähtöisyys.

Teknisesti järjestelmää ei ole sinänsä hankala rakentaa levyineen ja kahdennuksineen. Mutta vie aikansa saada toimiviksi kaikki ne prosessit, jotka tuottavat ja varmistavat aineistojen sisällön ymmärrettävyyden säilyvyyden ja eheyden aineistoja tuottavissa organisaatioissa. Tässä henkilöstön koulutus on ensiarvoisessa asemassa.


Tärkeätä on taata koulutettu, osaava ja motivoitu työvoima tallennetuotannon tehtäviin; välttää laitesidonnaisuutta ja suosia avoimen lähdekoodin ratkaisuja. Tämä takaa pitkällä aikavälillä mahdollisuudet tallennetuotannon ylläpitoon ja kehittämiseen yksittäisten toimijoiden mahdollisesta toiminnan loppumisesta huolimatta.


Kulttuuriperinnön tallennetuotannossa tekniset edellytykset ovat olemassa. Ongelmana on osaavan työvoiman puute. Työntekijät, jotka hallitsevat sekä av-tallennteiden teon, että ymmärtävät arkistoinnin tarpeet puuttuvat.


Muokattu 31.5.2013



2 kommenttia:

  1. Heipps!

    Olisiko nyt oikea hetki aloittaa alla oleva koulutus siellä teillä valokuvaosastolla!!! Tulevaisuus puhtaasti luovalla valokuvauksella, jossa siellä teillä nyt mennään, näyttää synkältä, vaikka halukkaita koulutettavia onkin paljon. Mutta töitä ei sellaiselle porukalle kerta kaikkiaan riitä. Varsinaiset luovat valokuvaajat koulutetaan ihan jossain muualla, kuten korkeakouluissa ja Pakka Halosessa ja Muotoiluinstituutissa. Välineet teillä on olemassa, pitää vain saada halukkaita ja osaavia opettajia tai laittaa nykyiset koulutukseen. Tällaisella opetuksella säilyisi tuon aikoinaan valokuvauslaborantin ja sittemmin kuvänkäsittelylinjan ja viimeiseksi valokuvatuotannon koulutustavoitteet ihan oikeina ja lähes alkuperäisinä ottaen huomioon tapahtuneen teknisen alan kehittymisen ja tarpeiden muuttumisen. Nykyinen koulutus ei vastaa alkuperäistä ajatusta.

    Kannattaa tutustua tarkemmin tuohon uuteen tutkintoon ja lähteä kiireesti miettimään koulutusratkaisuja mahdollisimman nopean aloituksen aikaansaamiseksi. Olisitte tiennäyttäjiä suurelle tulevaisuudelle av-alalla. Mölsän Pekka on tehnyt paljon töitä mainitun päämäärän saavuttamiseksi. Aloittaminen ei ymmärtääkseni ole vaikeaa teillä käytännössäkään - sisältyyhän tallennetuotanto jo yhtenä vaihtoehtona nykyiseen opetussuunnitelmaan valokuvatuotannossa. Mitä tapahtuu valokuvatuotannolle tekeillä olevassa uudistuksessa, sitä en tiedä, en ole sitä nyt seurannut, mutta kannattaisi pitää kiinni tuosta alkuperäisestä johtoajatuksesta ja ottaa tallennetuotanto tosissaan ohjelmaan.

    Tällaisia ajatuksia tuli mieleeni lukiessani alla olevaa tekstiä.

    Terveisin eki soininen
    Kuvallisen ilmaisun tutkintotoimikunnan varapuheenjohtaja

    VastaaPoista
  2. "...Ja surullista kyllä, aivan erityisesti juuri niillä aloilla, joiden tulokset eivät ole mitattavissa ja punnittavissa tieteen tarkoin menetelmin. Vaan ovat vain tunteita, sinänsä siis koulutettavan ja hänen kumppaniensa tärkeintä elämän sisältöä ja liian usein täysin epärealistisia harhaluuloja. Siis sekä ennen että jälkeen koulutustapahtuman.

    En siis missään tapuksessa väitä, ettei jokaisessa koulutusyhteisössä voisi oppia, mutta väitän kyllä, että aivan liian monessa niiden oppisisältö laajana ja elämänkokoisena työvälineenä on täysin käänteistä sille, joka synnyttäisi hedelmällistä ja tyydytystä tuottavaa valokuvallista osaamista ja elämää sekä tekijälleen että yhteiskunnallemme. Eikä valokuva ole senkään suhteen ainoa ala, jolla niin on."

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! Palaamme asiaan ja julkaisemme komenttisi.